Olen töpeksinyt jonkin verran, unohtanut puhuttelun, lupien pyytämisen ja olen rikkonut tupakkalakkoni. Herrani oli hyvin pettynyt minuun tänään kun puhuimme puhelimessa, ja minua hävetti. Tiedän saavani rangaistuksen ajattelemattomuudestani ja otan sen vastaan nöyränä ja kuuliaisena kiittäen jälkeenpäin Herraani kun on jaksanut minua ojentaa.

Puhuttelu on yksi asia mitä en ihan aina muista. Se välillä jää huomaamatta pois, mutta tänään kun hän minua puhelimessa torui, puhuttelin vaikka istuin keittiössä ja olohuoneessa oli vieraita. Vieraani olivat sellaisia jotka eivät tätä puolta meidän aprisuhteesta ymmärrä ja varmasti pitäisivät sitä vähintäänkin outona. Mutta minä nautin siitä kun saan osoittaa Hänelle kunnioitusta puhuttelemalla Häntä Herrana.

Otin itsestäni kasvokuvan Hänelle tässä eräänä iltana. Tänään Hän sitten kysyi oliko siinä kuvassa minun hiukseni kiinni. Nolostuin samantien. En muistanut sillä hetkellä olinko peittänyt hiukseni huivilla vai olivatko ne olleet kiinni, mutta tarkoituksella minä ne olin avannut sitä kuvaa varten. Luulin Hänen pitävän siitä mutta se ei olutkaan ihan niin. Hän sanoi ettei käske pitämään hiuksia kiinni jos ei itse siitä tykkäisi... Häpesin niin paljon, tunsin kuinka puna nousi poskilleni. Hyvin hiljaa pyysin anteeksi ajattelemattomuuttani...

Herrani kysyi olenko polttanut tupakkaa ja myönsin hiljaisena polttaneeni puolikkaan. Hän sanoi että siitä hyvästä saan sitten nätisti pyytää kymmenen iskua rangaistuksena tunaroinnista ja mielen heikkoudesta. Ja jokaisesta henkosesta tulee lisää... Sitten Hän lisäsi että minä olen tästä lähtien savuton. Haluan että tämän viikon ajattelemattomuudet ja pettymykset eivät toistu ja siksi aion olla entistä tarkempi asioissa. Haluan että Herrani voi olla joka päivä ylpeä ja tyytyväinen minuun ja käytökseeni, en halua enää tuottaa Hänelle pettymyksiä, sillä en usko että perseeni sitä kestäisi tämän enempää.