Tulevan tapaamisen odottaminen on aina yhtä jännittävä juttu. Koskaan ei tiedä etukäteen mitä tapahtuu. Mahanpohjaa kutkuttaa mukavasti kun ohjeita ja käskyjä satelee tekstiviesteissä ja maileilla. Ja minä odotan niitä innoissani. Hotellihuoneen varaus on se tietty hetki jolloin tietää että tapaaminen todella onnistuu. Ja pääsen näkemään Hänet. Iltaisin ei enää pysty nukkumaan, yöt menee kiihkeitä unia näkiessä... ja ruokahalukin katoaa. Parin viikon odottelu yleensä johtaa siihen että olen todella kovassa, lähes mahdottomassa kiimassa. Ja kun viimein perille pääsen, ensimmäiset sanat ja ensimmäinen kosketus kulkee lävitseni kuin sähköisku, ja kaikki jännitys ja hermostuneisuus katoaa kuin nappia painamalla.

Viime kertainen tapaaminen oli todella upea. Sain palvella Herraani Hänen haluamallaan tavalla ja nautin kun sain nähdä hymyn Hänen kasvoillaan. Hän sitoi minut kiinni ja pani minua kuin maailmanlopun edellä. En saanut lupaa laueta ja ylpeänä minä pidättelin. Loppuun asti. Tietysti Hän minulle kauppasi niitä, ja minä en voinut vastustaa... Lopulta nautinnon hinnaksi tuli kymmenen piiskan iskua. Hymyilin itsekseni, sillä nautin piiskasta paljon, vaikka se välillä onkin turhan kivuliasta. En kauhean kovia iskuja kestä, mutta Hän on oppinut pitämään minut aloillaan. Sanoilla ja käsillään...

Olen minä silti jotain Hänen kovassa koulutuksessaan oppinut, sillä Hän myönsi etsineensä väkisin vikoja minusta ja tekemisistäni jotta pääsisi rankaisemaan. Leveä hymy Hänen kasvoillaan sai minut tuntemaan todella suurta tyydytystä.

Kaiken sen tuskan ja kivun, nöyryytyksen ja hävetyksen kestää kun tietää että me molemmat saamme siitä suuren nautinnon. On taivaallista käydä rankan session jälkeen Herransa kainaloon, ylennettynä kolmesta aukosta nartuksi.